Melkeinpä muusikko kuin muusikko haaveilee oman musiikin julkaisemisesta. Oman musiikin julkaiseminen on kuin taidemaalarille taide-esittelyn pitäminen: se mahdollistaa sen, että oma luomus tavoittaa suuremman joukon ihmisiä, potentiaalisia uusia faneja ja kenties yhteistyökumppaneita, kuin pelkkä taiteen taltiointi kotiarkistoihin.
Oman musiikin julkaisemisen ykkösaskeleita ovat yleensä omakustanteen valmistaminen, joka tarkoittaa musiikin äänittämistä ja taltiointia ilman yhteistyötä levy-yhtiön kanssa. Tätä seuraa omakustannemusiikin levittäminen, joka yleisimmin näinä päivinä tapahtuu verkossa.
Omakustannemusiikkia jo punk-ajoilta
Ensimmäinen suuri aalto omakustannemusiikissa nähtiin punkkareiden aikaan 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa, tosin tuolloin omakustanteet eivät tietenkään levinneet internetin aalloilla, vaan yhtyeen keikoilla. Omatuotantoinen musiikki ja punk-ideologia menivät kuin yksi yhteen erittäin hyvin, sillä molemmissa on mukana tiettyä itsenäistä tekemisen meininkiä. Muutamat tästä liikkeestä ponkaisseet itsenäiset levy-yhtiöt, eli indie-levy-yhtiöt, suorittavat toimintaansa edelleen itsenäisesti.
Omakustannemusiikin tekeminen oli myös erittäin luonteenomaista varhaisille rap- ja hiphoppareille. Yksi tunnetuin suomalainen indie-levy-yhtiö, joka on kasvanut alun perin omakustannemusiikin valmistamisesta, on Vaasasta kotoisin olevan Klamydia-punkyhtyeen levy-yhtiö Kråklund Records, joka edelleen on toiminnassa ja tuottaa musiikkia.
CD-levyistä digitaalisiin omakustanteisiin
Nykyisin yleisin tapa julkaista itse kustannettua musiikkia on verkossa. Yhä enenevissä määrin musiikkia kuunnellaan pääsääntöisesti suoratoistopalveluissa, ja CD-levyjä saatetaan ostaa vaikka vain esimerkiksi matkamuistoiksi keikoilta. Digitaalisen julkaisun valitseminen säästää yhtiöltä painatuskulut, mutta mikäli omaa musiikkia haluaa saada levitykseen esimerkiksi iTunesiin tai Spotify-palveluun tavoittaakseen maksimaalisen määrän kuulijoita helposti, vaihtaa tietty summa rahaa omistajaa joka tapauksessa, tällä kertaa julkaisijalle. Digitaalisen julkaisun valitsijat pääsevät helpommin uusien kuuntelijoiden korville, mutta tässä tapauksessa keikalla kotiin vietävää musiikkia ei ole mahdollista myydä.
Yksi miljoonasta
Vaikkei omajulkaisuja ehkä tavallisen musiikinkuuntelijan arkipäiväsoittolistoilla kovin useita kappaleita näykkään, on itse asiassa vuosittaisten itse kustannettujen kappaleiden ja albumien määrä Suomessa yllättävän suuri. Näistä suuri osa koostuu erilaisten hengellisten lauluryhmien sekä kuorojen tuottamista kappaleista, mutta mukaan mahtuu myös paljon rock-tyylin sekä iskelmän edustajia. Näistä kuitenkin vain erittäin harvoja ja valittuja pääsee kuulemaan ja näkemään laajemmalti: jopa ansioituneelle pientuottajalle on suuri saavutus päästä radion soittolistalle tai komeilemaan lehtien sivuille, saati sitten ensikertaa omaa musiikkia tuottavalle ja julkaisevalle.
Askel kohti mainetta ja mammonaa
Itsejulkaistu musiikki on kuitenkin tarpeellinen askel tiellä menestykseen. Omakustanteen tekemisessä on aina oma charminsa, vaikka yleensä kaikkein menestyksekkäimmät omaa musiikkia tuottavat muusikot päätyvätkin loppujen lopuksi tekemään sopimuksen suuremman tuottajan kanssa. Tämä antaa muusikolle mahdollisuuden keskittyä siihen olennaiseen: musiikin ja vain musiikin tekemiseen.
